Apupaketti Uuteen-Seelantiin

31.5.2016

Eihän siinä sitten tosiaan kestänytkään kuin vajaat puoli vuotta että sain tämän lupaamani Uusi-Seelanti -aiheisen kirjoituksen valmiiksi, joten pahoitteluni siitä. Pääsykoekevät oli hurjan hektinen, mutta nyt on hyvä hetki palautella mieleen suuren seikkailuni kohokohtia sekä antaa käytännön neuvoja muille samantyylistä reissua suunnitteleville. Jos haluat kurkistaa, niin aiemmat Uusi-Seelanti -aiheiset kirjoitukseni löydät matkat-tunnisteen alta!

Muistutuksena siis vielä, että kyseiset tiedot ja vinkit pohjautuvat pitkälti omiin kokemuksiini ja mieltymyksiini, joten jos suunnittelet erilaista matkaa, antamani vinkit eivät välttämättä kosketa sinua. Toivottavasti näistä tiedoista on kuitenkin edes jollekulle hyötyä, ja tiedonjanoisimmat voivat etsiä lisäinfoa niin tekstin sekaan linkittämiltäni sivuilta kuin myös loppuun merkityistä lähteistä. Vastaan myös itse erittäin mielelläni ja parhaan taitoni mukaan kysymyksiin! (:



Matkan valmistelu

Passi, viisumi ja matkavakuutus: Ihan ensimmäiseksi on hyvä tarkistaa, että passi on voimassa, ja sen tulee olla voimassa myös 6 kuukautta matkan jälkeen. Voit viettää Uudessa-Seelannissa kolme kuukautta viisumitta, mutta jos haluat viipyä maassa pidempään ja tehdä siinä sivussa töitä, voit hankkia Working Holiday -viisumin. Viisumihakemus kannattaa laatia mahdollisimman hyvissä ajoin, vaikka se ainakin omassa tapauksessani tuli reilussa viikossa. Kyseinen viisumi on meille suomalaisille maksuton, ja sen hankkiminen käy kätevästi netistä tältä sivustolta. Working Holiday -viisumi on voimassa 12 kuukautta ja sen voi saada vain kerran. Myös matkavakuutus on hyvä olla olemassa, ja omaan tarkoitukseesi sopiva vakuutus löytyy varmaan helpoiten tutkimalla eri vakuutusyhtiöiden sivuja.

Lennot: Uusi-Seelanti sijaitsee miltei maapallon toisella puolella, joten matkustaminen sinne on kallista ja voit varautua viettämään parikymmentä tuntia lentokoneessa. Jos kuitenkin aloitat lentojen metsästämisen hyvissä ajoin, saatat löytää etenkin meno-paluulennon varsin edulliseen hintaan. Itse käytin lentojen etsimiseen halvatlennot.fi -sivustoa. Menomatkalla lensin Finnairin koneella Helsingistä Lontooseen, ja Cathay Pacifin koneella Hong Kongin kautta Aucklandiin. Paluumatka hoitui samojen lentoyhtiöiden kyydissä, tosin Lontoon sijasta matkustin Roomasta Helsinkiin.

Pakkauslista: Huomaathan että etenkin reppureissaajana tavaramäärä on hyvä pitää minimissään. Minun rinkkani paino vaihteli reissun aikana 10-13 kilon välillä, joka oli omaan varteeni suhteutettuna aika lailla maksimipaino. Matkan pituudesta riippuen saatat tarvita hieman eri määrän tavaroita mukaasi, mutta alle on listattuna mitä itse otin mukaan kolmen kuukauden reissua varten.

rinkka (sain lainaan Haglöfs Zolo Q 50 -rinkan, tilavuus siis 50 litraa, ja riitti itselleni juuri sopivasti)
päiväreppu (pieni kevyt reppu, jossa mukana kulkivat muun muassa kamera, dokumentit ja eväät)
tärkeät dokumentit + kopiot dokumenteista (passi, lentoliput, työviisumi, matkavakuutus, pankkitunnukset (+ kansainvälinen ajokortti jos sinulta sellainen löytyy))
puhelin ja/tai tabletti (varmaan sanomattakin selvä, että puhelin tai tabletti tai jopa tietokone on hyvä olla mukana, sillä laitteella voi ottaa kuvat, varata bussiliput ja majapaikat, etsiä tietoa, soittaa skypepuhelut...)
kamera (minulla oli mukana järjestelmäkamera, ja jos jotakin tekisin toisin, jättäisin ehkä kameran kotiin ja ottaisin mukaani vain puhelimen, sillä isoa ja painavaa järjestelmäkameraa linsseineen oli välillä turhauttavaa raahata mukana, minkä takia otin vähemmän kuvia kuin alunperin olin suunnitellut ottavani)
adapteri + tarvitsemasi latausjohdot (Uuden-Seelannin pistorasioita varten tarvitset erillisen adapterin, sopiva löytyy esimerkiksi täältä)
makuupussi (pieni kevyt makuupussi on hyvä olla mukana, vaikka esimerkiksi monessa hostellissa omien makuupussien käyttö on jostakin syystä kielletty)
ensiapupakkaus (tarvittavat lääkkeet (esim. särkylääke), laastareita, desinfiointipyyhkeitä...)
aurinkorasva (ihan ehdottoman tärkeä etenkin meille vaaleahipiäisille ja herkästi palaville, sillä Uuden-Seelannin yläpuolella on aukko otsonikerroksessa ja paistaessaan aurinko on pistävän kuuma ja polttaa ihon kyllä hetkessä)
aurinkolasit (kuuluu samaan kategoriaan edellisen kanssa, aurinko on häikäisevän kirkas, porotti se sitten tyhjältä taivaalta tai pilvien takaa)
pyyhe + uimapuku (mukaan kannattaa ottaa kevyt ja nopeasti kuivuva pyyhe)
hygieniavälineet (perustarvikkeet esimerkiksi matkakokoisina mukaan, mutta näitä löytyy kyllä miltei joka kaupasta Uudesta-Seelannistakin)
tuliaisia (itse pakkasin mukaan vain salmiakkia, jota oli mukava maistattaa uusilla tuttavuuksilla)
monitoimiveitsi + ruokailuvälineet
kukkaro + tarpeelliset kortit (käsittääkseni joillakin suomalaisilla pankkikorteilla pystyy ainakin nostamaan rahaa Uudessa-Seelannissa, mutta mukaan kannattaa ottaa luottokortti, jonka avulla kaikki nostot ja maksut hoituvat sujuvasti)
juomapullo (Uuden-Seelannin vesijohtovesi on miltei kaikkialla juomakelpoista (tosin paikoitellen erittäin vahvasti kloorinmakuista), joten omaa juomapulloa kannattaa pitää mukana ja täyttää aina tilaisuuden tullen)
vaatteet + jalkineet (mukaan kannattaa ottaa mukavat lenkkarit joilla voi kävellä niin kaupungissa kuin luonnossakin, sekä vähän joka säähän sopivaa vaatetusta, sillä sää voi vaihtua erittäin nopeasti)
matkapäiväkirja (nykyaikana monet tietysti haluavat jakaa reissunsa reaaliajassa sosiaalisessa mediassa, mutta päivittäinen kokemusten, ilojen ja murheiden purkaminen matkapäiväkirjaan oli varsin terapeuttista, ja reissussa aavistuksen rähjääntynyt muistikirja on ainakin itselleni paras mahdollinen matkamuisto, jonka pariin on ihana palata myöhemminkin)


Matkustaminen maan sisällä

Bussi: Uudessa-Seelannissa on monia hop-on-hop-off -periaatteella toimivia busseja, mutta ne soveltuvat lähinnä reissaajille, jotka haluavat kulkea saman porukan mukana ja kiertää pääkohteet. Tällaista palvelua tarjoavia bussiyhtiöitä ovat muun muassa Stray sekä Kiwi Experience. Olen kuullut paljon negatiivista palautetta siitä, miten hankala kerran bussista pois jäätyään on päästä bussin kyytiin uudestaan, sillä bussit ovat usein varsin täynnä. Kyseisillä busseilla on myös bilebussien maine, ja niillä voi kulkea vain yhteen suuntaan etukäteen valitulla reitillä, joten jos et halua rajoittaa reissaamistasi, jättäisin hop-on-hop-off -bussit väliin. Sen sijaan me matkustimme paljon Nakedbusseilla sekä Intercityn busseilla. Pohjoissaarella hankimme Intercityn Flexipassin, joka osoittautui erittäin käteväksi. Bussiyhteyskartta antaa osviittaa siitä kuinka paljon aikaa kuluu tietyn välin kulkemiseen, joten voit suunnitella reittisi jo etukäteen ja ostaa passiin tarvitsemasi määrän tunteja.

Lentäminen: Saarten välillä lentäminen on varsin järkevä ratkaisu, etenkin jos saapuu Aucklandiin ja haluaa ensin tutustua eteläsaareen. Air New Zealand on varmasti tunnetuin lentoyhtiö, mutta itse lensimme edullisemmalla Jetstarilla Aucklandista Wellingtoniin, ja olimme ratkaisuun erittäin tyytyväisiä.

Liftaaminen: Liftasin elämäni ensimmäistä kertaa Uudessa-Seelannissa, ja täytyy sanoa että peukalokyydillä matkaaminen oli ehdottomasti yksi parhaista kokemuksista koko reissun aikana! Tapasimme aivan ihastuttavia ihmisiä, ja säästimme siinä sivussa varsin mukavasti. Etenkin eteläsaarella liftaamista pidetään turvallisena, ja kyydin voi hyvällä lykyllä saada parissa minuutissa. Tässäkin tapauksessa maalaisjärkeä on tietysti suotavaa noudattaa, esimerkiksi itse kieltäydyimme aika monta kertaa hieman epämääräisten miesporukoiden tarjoamista kyydeistä. Yksin matkustavana naishenkilönä en myöskään lähtisi liftaamaan.

Oma auto: Oman auton ostaminen Uudessa-Seelannissa tai auton vuokraaminen ovat myös vaihtoehtoja, joita kannattaa kuitenkin harkita erittäin huolella. Oma auto tuo tietysti ihan erilaisen vapauden, mahdollisuuden tehdä pitempiäkin päiväretkiä ja pysähtyä paikoissa joihin ei esimerkiksi bussilla matkustaessa pääse, mutta auton yllättävä hajoaminen voi lohkaista ikävän loven matkakassaan (kuten kävi eräälle tapaamallemme saksalaismiehelle). Minulla ei ole ajokorttia, mutta ystävälläni on, ja hän oli hankkinut matkaa varten kansainvälisen ajokortin, joka on siis välttämätön jos aiot autolla ajella. Huomioithan myös että Uudessa-Seelannissa on vasemmanpuoleinen liikenne! Turisteiden avuksi teihin on yleensä maalattu nuolia osoittamaan kumpaa kaistaa pitää ajaa, mutta tästä huolimatta ajajan on oltava erittäin tarkkana jotta pysyy oikealla puolella.

Lautta: Pohjois- ja eteläsaaren välin pystyy ylittämään kätevästi lautalla, ja matka kestää kolmisen tuntia. Lauttafirmoja on kaksi, Interislander ja Bluebridge, eikä niiden välillä ole mitään merkittävää eroa, joten kannattaa vain valita yhtiö jonka aikataulut sopivat sinulle paremmin.



Työnteko

HelpX: Jos jotakin voin täydestä sydämestäni suositella, niin se on HelpX. HelpXin nettisivu on paikka, jossa uusi-seelantilaiset yksityishenkilöt tarjoavat töitä reissaajille. Perusperiaate on, että noin neljän tunnin työpanosta vastaan saat majoituksen sekä ruoat, ja mahdollisesti myös wifin käyttöösi, mutta ehdot ja etuudet saattavat vähän vaihdella paikasta riippuen. Varsinaista palkkaa ei siis makseta, mutta muutaman tunnin aherrus on mielestäni pieni hinta "ilmaisesta" majoituksesta ja aterioista, kun voit kuitenkin käyttää kaikki vapaatuntisi ihan oman mielesi mukaan ja viettää kissanpäiviä. Ja sen lisäksi että säästät varsin mukavasti, pääset myös tutustumaan lähietäisyydeltä aitoon elämänmenoon ja keskustelemaan hostien kanssa vaikkapa kulttuurien välisistä eroista, sekä tietysti kartuttamaan arvokasta työkokemusta, joka ei näytä yhtään hullummalta CV:ssä.

HelpX-jäsenyys maksaa 20 euroa, ja se on voimassa kaksi vuotta. Omassa profiilissa kannattaa kertoa taidoistaan ja luonteestaan sekä mahdollisesta työkokemuksesta. Kun profiili on hyvässä kuosissa, voi aloittaa töiden etsimisen. Parhaan vaikutuksen hostiin teet olemalla viestissäsi kohtelias ja viittaamalla mainittuihin työtehtäviin, sillä näin osoitat lukeneesi ilmoituksen ajatuksella.

Tarjolla on töitä oikeastaan laidasta laitaan, ja pestin kesto saattaa vaihdella parista päivästä jopa useisiin kuukausiin. Me viivyimme miltei joka paikassa viikon, ja pääsimme muun muassa tekemään puutarhatöitä, maalaamaan vajan katon ja kuistin, siivoamaan motellihuoneita, vahtimaan lapsia, toimimaan tarjoilijoina sekä auttelemaan ravintolan keittiössä. Itse sain myös auttaa yhdessä paikassa muokkaamalla nettisivuja ja ottamalla valokuvia, ja se olikin luultavasti lempipaikkani. Vaikka eniten tarjolla taitaakin olla puutarha- ja siivoustöitä, on mahdollista siis löytää myös omiin harrastuksiin liittyviä hommia! Olenpa huomannut ilmoituksia, joissa etsitään esimerkiksi apusukeltajaa, ratsastajaa hevosille tai taidemaalaria. Aina työtehtävät eivät tietenkään vastaa omia kiinnostuksenkohteita tai taitoja, mutta se voi olla myös hyväkin asia, sillä näin pääsee testaamaan erilaisia töitä, jotka muussa tapauksessa jäisivät kokematta, ja samalla voi oppia paljon uutta.

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä yksi erittäin tärkeä neuvo: etenkin jos tavoitteenasi on meidän tapaamme tehdä HelpX-hommia koko reissun ajan eikä vain satunnaisesti silloin tällöin, kannattaa kiinnostaviin hostpaikkoihin olla yhteydessä jo miltei paria viikkoa aikaisemmin. Muutaman kerran meinasimme jäädä pahaan pulaan kun seuraavaa paikkaa ei vain tuntunut löytyvän, mutta lopulta kaikki järjestyi parhain päin!

Palkallinen työ: Koska teimme ainoastaan HelpX-hommia, ei minulla ole antaa mitään sen ihmeempiä vinkkejä palkallisten töiden etsintään. Hedelmienpoimintaa on kuitenkin sesonkiaikaan paljon tarjolla, ja kuulemani mukaan vastaanottohenkilöillekin löytyy hyvin töitä. Muun muassa tältä sivulta voi katsella reppureissaajille suunnattuja työpaikkoja, ja usein myös esimerkiksi hostellien ilmoitustaululta löytyy ilmoituksia. Huomaathan, että pysyvän työpaikan saamiseen ei Working Holiday -viisumi riitä, vaan sinun on vaihdettava se puhtaaksi työviisumiksi matkan aikana.


Majoittuminen

Hostellit: Meillä kävi HelpX-paikkojen kanssa niin loistava tuuri, että pakon sanelemina jouduimme yöpymään maksullisessa majoituksessa vain neljä yötä, joten tästä syystä en pysty juurikaan jakamaan majapaikkavinkkejä. Kaikenhintaisia majoitusvaihtoehtoja löytyy kuitenkin runsaasti ympäri maata, ja perusperiaatteena voisin pitää sitä että yksi yö jaetussa huoneessa halvimmassa hostellissa maksaa suunnilleen 30 NZD. Tavallisesti asiakkaan käyttöön on tarjolla yhteiskeittiö, ilmainen wifi sekä maksullinen pyykinpesumahdollisuus. Useimmat edullisetkin majapaikat ovat varsin siistejä, mutta kokemuksesta voin sanoa, että toisinaan etenkin yhteismajoitus saattaa koetella niin hermoja kuin hajuaistiakin... Jos budjetti siis antaa myöten, suosittelen lämpimästi hankkimaan oman huoneen.



Nähtävää ja koettavaa

Luonto: Kuten varmaan kaikille on tähän mennessä jo tullut selväksi, Uuden-Seelannin luonto on häikäisevän upea! Uudesta-Seelannista löytyy ikiaikaisia metsiä, jylhiä jäätiköitä, sametinpehmeitä hiekkarantoja, lumihuippuisia vuoria, silmänkantamattomiin kumpuilevia niittyjä, kullanhohtoisia dyynejä, kuumia lähteitä, tulivuoria, vuonoja... Uusi-Seelanti on paratiisisaari, oma maaginen maailmansa Tyynen valtameren sylissä.

Maksulliset luontokohteet: Uudessa-Seelannissa on kaunista (ja maksutonta) katseltavaa yltäkylläisesti, mutta sieltä löytyy myös harvinaisia ja kiehtovia luontokohteita joiden näkemisestä maksaa ihan mielellään. Itse maksoimme kolmesta nähtävyydestä: Milford Soundista, kiiltomatoluolista sekä Tongariron vaelluksesta. Mainitsemistani kohteista löytyy vähän tarkempaa selostusta aikaisemmasta kirjoituksestani, mutta tässä vielä tiivistetysti kohokohdat sekä kootut vinkit.

Milford Sound oli ensimmäinen maksullinen kohteemme. Varasimme Jucyn edullisen Sunriser-nimisen päiväreissun, ja hintaan sisältyi hulppeiden maisemien läpi kiitänyt bussikuljetus, asiantunteva selostus sekä puolentoista tunnin mittainen risteily vuonossa. Mielestäni jo yksin tuo bussimatka oli istumalihaksia uuvuttaneen reissun arvoinen.

Toinen kohteemme olivat kiiltomatoluolat. Alunperin suunnitelmissa oli käydä Waitomon luolissa, mutta löysimme Glowing Adventures -nimisen pienyrityksen tarjoaman kiiltomatoluolaseikkailun, ja se oli aivan unohtumaton kokemus.

Viimeisenä mittelimme voimiamme Tongariro Alpine Crossing -vaellusreitillä. Tongariron kansallispuiston jylhissä maisemissa kulkeva vaellus itsessään ei tietysti maksa mitään, mutta noin 20 kilometrin mittaisen taipaleen alkupisteeseen on varattava shuttle-bussi esimerkiksi tältä sivulta. Oma auto jätetään siis parkkipaikalle odottamaan, ja bussi kuljettaa sinut puolessa tunnissa reitin alkuun. Sää ei ollut meille kovin suosiollinen, mutta viiden tunnin vaellus Mordorin maisemissa oli kaikesta huolimatta varsin huikea.

Kulttuuri: Uusi-Seelanti on maana ja kulttuurina varsin nuori, joten paikallisten omien sanojen mukaan sinne ei ole ehtinyt vielä syntyä eurooppalaisten maiden historiallista kulttuuriperintöä tai eleganttia arkkitehtuuria. Mielenkiintoisia museoita ja taideteoksia löytyy kuitenkin kaikkialta, ja esimerkiksi Wellingtonissa sijaitseva Te Papa -museo oli vierailun arvoinen.

Jos olet kiinnostunut oppimaan lisää Uuden-Seelannin alkuperäisasukkaista maoreista ja haluaisit tutustua aidon maorikylän elämään, kannattaa varata opastettu kierros Whakarewarewaan. Kylässä kuulet tarinoita maorien perinteistä, ruoanvalmistustavoista ja terveydenhoidosta sekä pääset näkemään heidän koristeellista taidettaan kuin myös pienimuotoisen kulttuuriesityksen, johon sisältyy muun muassa kuuluisa hakatanssi.

Suurena kirjojen ystävänä vierailen aina mielelläni uusissa kirjastoissa, enkä poikennut tavastani Uudessa-Seelannissakaan. Saatoin viettää montakin tuntia vain selaillen lehtiä, joita ei Suomesta saa (Kinfolk!), tai selaillen kiehtovan kuuloisia romaaneita. Hauskinta oli kuitenkin bongailla suomalaisten kirjailijoiden teoksia, Oksasta ja Waltaria, kaikkien niiden tuntemattomies nimien joukosta. Mielestäni kirjastot näyttävät aina yhden omaleimaisen puolen maan kulttuurista, ja siksi niissä onkin ihanan virkistävää piipahtaa. Ja mainittakoon vielä, että kirjastoissa on myös usein käytössä ilmainen wifi!

Vinkkinä: Lähes jokaisesta kylästä ja kaupungista löytyy I-SITE - matkailuinfokeskuksia, joista saa tarvittaessa apua ja paljon lisätietoa alueen nähtävyyksistä. Bookme-sivustolta puolestaan löytää hyviä tarjouksia monenlaisiin eri aktiviteetteihin!



Raha ja budjetti

Valuutta: Uudessa-Seelannissa käytetään valuuttana dollareita, NZD. 1 NZD on suunnilleen 0.60 €, joten itse aina jaoin mielessäni dollarihinnan puolella ja lisäsin vähän päälle, niin sain "noin"-hinnan euroissa.

Hintataso: Hintataso ei juurikaan eroa Suomesta, joten rahaa saa varmasti palamaan. Ruoka on ehkä aavistuksen edullisempaa, ja kasvissyöjien (sekä tietysti kaikkien muidenkin) kannattaa piipahtaa tuoretoreilla, sillä niiden tarjonta on kukkaroystävällistä ja rönsyilevän yltäkylläistä. Kokemus siis jo ihan itsessään! Aktiviteetit ovat melko hinnakkaita, joten jos et ole rajattoman budjetin kanssa matkassa, kannattaa harkita mitkä ovat sellaisia juttuja jotka haluat ihan ehdottomasti nähdä tai kokea.

Kokonaisbudjetti: Minulla meni koko matkaan kaikkine lentoineen, varustehankintoineen, bussimatkoineen, yöpymisineen, ruokineen ja aktiviteetteineen kolmen kuukauden reppureissullani alle 2000 €. Huomautettakoon vielä, että säästimme aivan hurjasti tekemällä HelpX-töitä majoitusta ja ruokaa vastaan, sekä liftaamalla aina turvallisen tilaisuuden tullen. Jos et halua suunnitella matkaasi ihan näin huolella tai tehdä töitä miltei joka päivä, on järkevää varata vähän reilumpi budjetti. Voin kuitenkin vakuuttaa, että upea Uusi-Seelanti on ehdottomasti jokaisen euron arvoinen!



Muita vinkkejä

Kielitaito: Uuden-Seelannin pääkieli on englanti, ja pääasiassa paikalliset puhuvat erittäin selkeää englantia. Joissakin paikoissa aksentti on tosin varsin omintakeinen, esimerkiksi Ashburtonissa jouduimme todella pinnistelemään ymmärtääksemme mitä sanottiin. Uuden-Seelannin alkuperäiskansalla maoreilla on oma kielensä, ja yksi käytännöllinen perusfraasi on Kia ora, joka voi toimia niin tervehdyksenä, anteeksipyyntönä, onnentoivotuksena kuin kiitoksenakin. Fun fact: maailman pisimmän paikannimen titteliä kantaa Uuden-Seelannin pohjoissaarelta löytyvä maorikylä, 85-kirjaiminen Taumatawhakatangihangakoauauotamateaturipukakapikimaungahoronukupokaiwhenuakitanatahu.

Netti: Isoimmissa kaupungeissa, kirjastoissa ja useimmissa majapaikoissa on ilmainen wifi, joten nettiyhteyden hankkiminen puhelinliittymän kylkeen ei ole välttämätöntä. Monesti kuulee moitteita Uuden-Seelannin nettiyhteyksien hitaudesta, mutta ainakin minun mielestäni yhteys pelasi varsin hyvin.

Puhelinliittymä: Puhelinliittymä on hyvä hankkia, jos haluat olla yhteydessä mahdollisiin työnantajiin tai HelpX-hosteihin. Suosittuja liittymiä ovat muun muassa Skinny, 2degrees, Spark ja Vodafone, ja teleoperaattoreiden sivuja vertailemalla jokaiselle löytyy varmasti sopiva liittymä. Varoituksen sanana, että joihinkin vanhempiin puhelinmalleihin ei ole mahdollista saada tiettyjä liittymiä (esimerkiksi ikivanhaan Samsungiini ei saanut Sparkia), ja lisäksi liittymien toimivuus etenkin eteläsaarella on varsin vaihtelevaista. Minulla oli käytössä 2degreesin prepaid-liittymä, joka toimi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ihan mallikkaasti myös eteläsaarella.

Aikaero: Uusi-Seelanti keikkuu aivan maailmankartan oikeassa reunassa, 175 pituuspiirin tienoilla. Tästä syystä Uuden-Seelannin ja Suomen aikaero onkin varsin mittava: kesäisin +9 tuntia, talvisin +10 tuntia, eli Suomen aamuyhdeksän on kesäaikaan Uuden-Seelannin iltakuusi.

Turvallisuus: Uusi-Seelanti on hyvin turvallinen maa, ihan verrattavissa Suomeen. Toisinaan etenkin vaaleahipiäiset nuoret naiset saattavat kuulla huuteluita kadulla, mutta niiden voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Itse en joutunut kertaakaan tilanteeseen, jossa olisin tuntenut oloni uhatuksi, ja maalaisjärjen noudattaminen on aina sallittua. Luonnon ääriolosuhteitakaan ei tarvitse sen suuremmin pelätä, vaikka Uusi-Seelanti sijaitseekin seismisesti aktiivisella alueella, ja miltei kaikista julkisista paikoista löytyy toimintaohjeet maanjäristyksen varalta. Whanganuin hostperheemme mukaan eräänä päivänä koettiin pieni maanjäristys, mutta itse en sitä lainkaan huomannut.

Sää ja vuodenajat: Koska Uusi-Seelanti on maapallon toisella puolella, ovat siellä myös vuodenajat päinvastoin kuin meillä, eli joulua juhlistetaan hellelukemissa ja heinäkuussa on kaikkein kylmintä. Kuten jo aiemmin mainitsinkin, sää saattaa vaihdella yhden ja saman päivän aikana lumisateesta auringonpaisteeseen, joten mukaan on syytä ottaa joka keliin sopivaa vaatetusta.

Nauti! Parhaassa tapauksessa matka on elämäsi upein seikkailu!


Lähteitä ja lisätietoa

Newzealand.com
100% New Zealand
Working Holiday -viisumin hankinta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti