"Enää ihme voi minut pelastaa."

Tarkalleen nämä olivat ensimmäiset sanani tänä keväänä psykologian pääsykokeen jälkeen. Olo oli tuolla hetkellä täysin tyhjä. Surullisena murehdin sitä miten monen kuukauden mittainen rankka urakka olikaan valunut ihan hukkaan.

Uudesta-Seelannista paluuni jälkeen olin kokenut pienimuotoisen ammatinvalintakriisin, minkä seurauksena olin (tapani mukaan) listannut minua kiinnostavien alojen plussia ja minuuksia, ja tullut siihen tulokseen, että psykologiassa yhdistyisivät parhaalla tavalla vahvuuteni, mielenkiinnonkohteeni sekä lupaavat ammattivaihtoehdot. Koko kevään luin ahkerasti, opettelin tilastomatematiikan kiemurat, pänttäsin artikkelikokoelmaa ja kehitin hassuja muistisääntöjä. Pääsykoepäivän aamuna oloni oli kumman rauhallinen, mutta kokeessa iski pieni paniikki, kun tilastomatematiikan tehtävät vaikuttivat kumman vaikeilta. Muut osiot tuntuivat menevät paremmin, mutta kokeen jälkeen olo oli hyvin pettynyt.

Pääsykokeen jälkeiset viikot yritinkin täyttää muilla ajatuksilla ja puuhilla; kuntoilin ahkerasti, luin kirjoja ja kokeilin uusia reseptejä, mutta kaiken aikaa takaraivossa kutkutti pieni jännitys tuloksista. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä kirjauduin Opintopolkuun kädet täristen ja sydän villisti tykyttäen, ja sormieni välistä kurkistin tuloksia. Ja tapahtui ihme: ensimmäisen valintani, Tampereen yliopiston psykologian tutkinto-ohjelman, kohdalla luki HYVÄKSYTTY.

Vaikka olen pari päivää ehtinyt tulosta sulatella, en oikein vieläkään käsitä sitä. Yli tuhannen hakijan joukosta minä olen yksi niistä 30 onnekkaasta, jotka valittiin opiskelemaan. Uskomatonta, että pääsen todella syventämään tietämystäni asioita joista olen kiinnostunut sekä tekemään tutkimuksia ja testejä, ja saan mahdollisuuden tavoitella unelmieni ammattia. Itselleen on välillä vaikea antaa tunnustusta, mutta nyt voin rehellisesti myöntää olevani erittäin ylpeä itsestäni. Hassua ajatella, miten vasta puoli vuotta sitten olin vielä ihan hukassa tulevaisuudensuunnitelmieni kanssa, ja nyt minulla on mieluinen opiskelupaikka, viehättävä pieni yksiö tiedossa ja kaikki ovet avoinna.

Halusin ajoittaa tämän ilouutisen ilmoittamisen juuri tähän päivään, sillä täytän tänään 20 vuotta. Elämäni kolmas vuosikymmen alkaa, ja odotan sitä toiveikkaana, rauhallisin mielin. Toivon että tulevat vuodet tarjoavat ihania ihmissuhteita, antoisia keskusteluja, kiehtovia harrastuksia, paljon uutta opittavaa, sekä mahdollisuuden kultivoida luonnettani ja taitojani. En miltei malta odottaa, mitä kaikkea mahtavaa tulevat vuodet tuovatkaan tullessaan!

Apupaketti Uuteen-Seelantiin

Eihän siinä sitten tosiaan kestänytkään kuin vajaat puoli vuotta että sain tämän lupaamani Uusi-Seelanti -aiheisen kirjoituksen valmiiksi, joten pahoitteluni siitä. Pääsykoekevät oli hurjan hektinen, mutta nyt on hyvä hetki palautella mieleen suuren seikkailuni kohokohtia sekä antaa käytännön neuvoja muille samantyylistä reissua suunnitteleville. Jos haluat kurkistaa, niin aiemmat Uusi-Seelanti -aiheiset kirjoitukseni löydät matkat-tunnisteen alta!

Muistutuksena siis vielä, että kyseiset tiedot ja vinkit pohjautuvat pitkälti omiin kokemuksiini ja mieltymyksiini, joten jos suunnittelet erilaista matkaa, antamani vinkit eivät välttämättä kosketa sinua. Toivottavasti näistä tiedoista on kuitenkin edes jollekulle hyötyä, ja tiedonjanoisimmat voivat etsiä lisäinfoa niin tekstin sekaan linkittämiltäni sivuilta kuin myös loppuun merkityistä lähteistä. Vastaan myös itse erittäin mielelläni ja parhaan taitoni mukaan kysymyksiin! (:

Matkan valmistelu

Passi, viisumi ja matkavakuutus: Ihan ensimmäiseksi on hyvä tarkistaa, että passi on voimassa, ja sen tulee olla voimassa myös 6 kuukautta matkan jälkeen. Voit viettää Uudessa-Seelannissa kolme kuukautta viisumitta, mutta jos haluat viipyä maassa pidempään ja tehdä siinä sivussa töitä, voit hankkia Working Holiday -viisumin. Viisumihakemus kannattaa laatia mahdollisimman hyvissä ajoin, vaikka se ainakin omassa tapauksessani tuli reilussa viikossa. Kyseinen viisumi on meille suomalaisille maksuton, ja sen hankkiminen käy kätevästi netistä tältä sivustolta. Working Holiday -viisumi on voimassa 12 kuukautta ja sen voi saada vain kerran. Myös matkavakuutus on hyvä olla olemassa, ja omaan tarkoitukseesi sopiva vakuutus löytyy varmaan helpoiten tutkimalla eri vakuutusyhtiöiden sivuja.

Lennot: Uusi-Seelanti sijaitsee miltei maapallon toisella puolella, joten matkustaminen sinne on kallista ja voit varautua viettämään parikymmentä tuntia lentokoneessa. Jos kuitenkin aloitat lentojen metsästämisen hyvissä ajoin, saatat löytää etenkin meno-paluulennon varsin edulliseen hintaan. Itse käytin lentojen etsimiseen halvatlennot.fi -sivustoa. Menomatkalla lensin Finnairin koneella Helsingistä Lontooseen, ja Cathay Pacifin koneella Hong Kongin kautta Aucklandiin. Paluumatka hoitui samojen lentoyhtiöiden kyydissä, tosin Lontoon sijasta matkustin Roomasta Helsinkiin.

Pakkauslista: Huomaathan että etenkin reppureissaajana tavaramäärä on hyvä pitää minimissään. Minun rinkkani paino vaihteli reissun aikana 10-13 kilon välillä, joka oli omaan varteeni suhteutettuna aika lailla maksimipaino. Matkan pituudesta riippuen saatat tarvita hieman eri määrän tavaroita mukaasi, mutta alle on listattuna mitä itse otin mukaan kolmen kuukauden reissua varten.

• rinkka (sain lainaan Haglöfs Zolo Q 50 -rinkan, tilavuus siis 50 litraa, ja riitti itselleni juuri sopivasti)
• päiväreppu (pieni kevyt reppu, jossa mukana kulkivat muun muassa kamera, dokumentit ja eväät)
• tärkeät dokumentit + kopiot dokumenteista (passi, lentoliput, työviisumi, matkavakuutus, pankkitunnukset (+ kansainvälinen ajokortti jos sinulta sellainen löytyy))
• puhelin ja/tai tabletti (varmaan sanomattakin selvä, että puhelin tai tabletti tai jopa tietokone on hyvä olla mukana, sillä laitteella voi ottaa kuvat, varata bussiliput ja majapaikat, etsiä tietoa, soittaa skypepuhelut...)
• kamera (minulla oli mukana järjestelmäkamera, ja jos jotakin tekisin toisin, jättäisin ehkä kameran kotiin ja ottaisin mukaani vain puhelimen, sillä isoa ja painavaa järjestelmäkameraa linsseineen oli välillä turhauttavaa raahata mukana, minkä takia otin vähemmän kuvia kuin alunperin olin suunnitellut ottavani)
• adapteri + tarvitsemasi latausjohdot (Uuden-Seelannin pistorasioita varten tarvitset erillisen adapterin, sopiva löytyy esimerkiksi täältä)
• makuupussi (pieni kevyt makuupussi on hyvä olla mukana, vaikka esimerkiksi monessa hostellissa omien makuupussien käyttö on jostakin syystä kielletty)
• ensiapupakkaus (tarvittavat lääkkeet (esim. särkylääke), laastareita, desinfiointipyyhkeitä...)
• aurinkorasva (ihan ehdottoman tärkeä etenkin meille vaaleahipiäisille ja herkästi palaville, sillä Uuden-Seelannin yläpuolella on aukko otsonikerroksessa ja paistaessaan aurinko on pistävän kuuma ja polttaa ihon kyllä hetkessä)
• aurinkolasit (kuuluu samaan kategoriaan edellisen kanssa, aurinko on häikäisevän kirkas, porotti se sitten tyhjältä taivaalta tai pilvien takaa)
• pyyhe + uimapuku (mukaan kannattaa ottaa kevyt ja nopeasti kuivuva pyyhe)
• hygieniavälineet (perustarvikkeet esimerkiksi matkakokoisina mukaan, mutta näitä löytyy kyllä miltei joka kaupasta Uudesta-Seelannistakin)
• tuliaisia (itse pakkasin mukaan vain salmiakkia, jota oli mukava maistattaa uusilla tuttavuuksilla)
• monitoimiveitsi + ruokailuvälineet
• kukkaro + tarpeelliset kortit (käsittääkseni joillakin suomalaisilla pankkikorteilla pystyy ainakin nostamaan rahaa Uudessa-Seelannissa, mutta mukaan kannattaa ottaa luottokortti, jonka avulla kaikki nostot ja maksut hoituvat sujuvasti)
• juomapullo (Uuden-Seelannin vesijohtovesi on miltei kaikkialla juomakelpoista (tosin paikoitellen erittäin vahvasti kloorinmakuista), joten omaa juomapulloa kannattaa pitää mukana ja täyttää aina tilaisuuden tullen)
• vaatteet + jalkineet (mukaan kannattaa ottaa mukavat lenkkarit joilla voi kävellä niin kaupungissa kuin luonnossakin, sekä vähän joka säähän sopivaa vaatetusta, sillä sää voi vaihtua erittäin nopeasti)
• matkapäiväkirja (nykyaikana monet tietysti haluavat jakaa reissunsa reaaliajassa sosiaalisessa mediassa, mutta päivittäinen kokemusten, ilojen ja murheiden purkaminen matkapäiväkirjaan oli varsin terapeuttista, ja reissussa aavistuksen rähjääntynyt muistikirja on ainakin itselleni paras mahdollinen matkamuisto, jonka pariin on ihana palata myöhemminkin)

Matkustaminen maan sisällä

Bussi: Uudessa-Seelannissa on monia hop-on-hop-off -periaatteella toimivia busseja, mutta ne soveltuvat lähinnä reissaajille, jotka haluavat kulkea saman porukan mukana ja kiertää pääkohteet. Tällaista palvelua tarjoavia bussiyhtiöitä ovat muun muassa Stray sekä Kiwi Experience. Olen kuullut paljon negatiivista palautetta siitä, miten hankala kerran bussista pois jäätyään on päästä bussin kyytiin uudestaan, sillä bussit ovat usein varsin täynnä. Kyseisillä busseilla on myös bilebussien maine, ja niillä voi kulkea vain yhteen suuntaan etukäteen valitulla reitillä, joten jos et halua rajoittaa reissaamistasi, jättäisin hop-on-hop-off -bussit väliin. Sen sijaan me matkustimme paljon Nakedbusseilla sekä Intercityn busseilla. Pohjoissaarella hankimme Intercityn Flexipassin, joka osoittautui erittäin käteväksi. Bussiyhteyskartta antaa osviittaa siitä kuinka paljon aikaa kuluu tietyn välin kulkemiseen, joten voit suunnitella reittisi jo etukäteen ja ostaa passiin tarvitsemasi määrän tunteja.

Lentäminen: Saarten välillä lentäminen on varsin järkevä ratkaisu, etenkin jos saapuu Aucklandiin ja haluaa ensin tutustua eteläsaareen. Air New Zealand on varmasti tunnetuin lentoyhtiö, mutta itse lensimme edullisemmalla Jetstarilla Aucklandista Wellingtoniin, ja olimme ratkaisuun erittäin tyytyväisiä.

Liftaaminen: Liftasin elämäni ensimmäistä kertaa Uudessa-Seelannissa, ja täytyy sanoa että peukalokyydillä matkaaminen oli ehdottomasti yksi parhaista kokemuksista koko reissun aikana! Tapasimme aivan ihastuttavia ihmisiä, ja säästimme siinä sivussa varsin mukavasti. Etenkin eteläsaarella liftaamista pidetään turvallisena, ja kyydin voi hyvällä lykyllä saada parissa minuutissa. Tässäkin tapauksessa maalaisjärkeä on tietysti suotavaa noudattaa, esimerkiksi itse kieltäydyimme aika monta kertaa hieman epämääräisten miesporukoiden tarjoamista kyydeistä. Yksin matkustavana naishenkilönä en myöskään lähtisi liftaamaan.

Oma auto: Oman auton ostaminen Uudessa-Seelannissa tai auton vuokraaminen ovat myös vaihtoehtoja, joita kannattaa kuitenkin harkita erittäin huolella. Oma auto tuo tietysti ihan erilaisen vapauden, mahdollisuuden tehdä pitempiäkin päiväretkiä ja pysähtyä paikoissa joihin ei esimerkiksi bussilla matkustaessa pääse, mutta auton yllättävä hajoaminen voi lohkaista ikävän loven matkakassaan (kuten kävi eräälle tapaamallemme saksalaismiehelle). Minulla ei ole ajokorttia, mutta ystävälläni on, ja hän oli hankkinut matkaa varten kansainvälisen ajokortin, joka on siis välttämätön jos aiot autolla ajella. Huomioithan myös että Uudessa-Seelannissa on vasemmanpuoleinen liikenne! Turisteiden avuksi teihin on yleensä maalattu nuolia osoittamaan kumpaa kaistaa pitää ajaa, mutta tästä huolimatta ajajan on oltava erittäin tarkkana jotta pysyy oikealla puolella.

Lautta: Pohjois- ja eteläsaaren välin pystyy ylittämään kätevästi lautalla, ja matka kestää kolmisen tuntia. Lauttafirmoja on kaksi, Interislander ja Bluebridge, eikä niiden välillä ole mitään merkittävää eroa, joten kannattaa vain valita yhtiö jonka aikataulut sopivat sinulle paremmin.

Työnteko

HelpX: Jos jotakin voin täydestä sydämestäni suositella, niin se on HelpX. HelpXin nettisivu on paikka, jossa uusi-seelantilaiset yksityishenkilöt tarjoavat töitä reissaajille. Perusperiaate on, että noin neljän tunnin työpanosta vastaan saat majoituksen sekä ruoat, ja mahdollisesti myös wifin käyttöösi, mutta ehdot ja etuudet saattavat vähän vaihdella paikasta riippuen. Varsinaista palkkaa ei siis makseta, mutta muutaman tunnin aherrus on mielestäni pieni hinta "ilmaisesta" majoituksesta ja aterioista, kun voit kuitenkin käyttää kaikki vapaatuntisi ihan oman mielesi mukaan ja viettää kissanpäiviä. Ja sen lisäksi että säästät varsin mukavasti, pääset myös tutustumaan lähietäisyydeltä aitoon elämänmenoon ja keskustelemaan hostien kanssa vaikkapa kulttuurien välisistä eroista, sekä tietysti kartuttamaan arvokasta työkokemusta, joka ei näytä yhtään hullummalta CV:ssä.

HelpX-jäsenyys maksaa 20 euroa, ja se on voimassa kaksi vuotta. Omassa profiilissa kannattaa kertoa taidoistaan ja luonteestaan sekä mahdollisesta työkokemuksesta. Kun profiili on hyvässä kuosissa, voi aloittaa töiden etsimisen. Parhaan vaikutuksen hostiin teet olemalla viestissäsi kohtelias ja viittaamalla mainittuihin työtehtäviin, sillä näin osoitat lukeneesi ilmoituksen ajatuksella.

Tarjolla on töitä oikeastaan laidasta laitaan, ja pestin kesto saattaa vaihdella parista päivästä jopa useisiin kuukausiin. Me viivyimme miltei joka paikassa viikon, ja pääsimme muun muassa tekemään puutarhatöitä, maalaamaan vajan katon ja kuistin, siivoamaan motellihuoneita, vahtimaan lapsia, toimimaan tarjoilijoina sekä auttelemaan ravintolan keittiössä. Itse sain myös auttaa yhdessä paikassa muokkaamalla nettisivuja ja ottamalla valokuvia, ja se olikin luultavasti lempipaikkani. Vaikka eniten tarjolla taitaakin olla puutarha- ja siivoustöitä, on mahdollista siis löytää myös omiin harrastuksiin liittyviä hommia! Olenpa huomannut ilmoituksia, joissa etsitään esimerkiksi apusukeltajaa, ratsastajaa hevosille tai taidemaalaria. Aina työtehtävät eivät tietenkään vastaa omia kiinnostuksenkohteita tai taitoja, mutta se voi olla myös hyväkin asia, sillä näin pääsee testaamaan erilaisia töitä, jotka muussa tapauksessa jäisivät kokematta, ja samalla voi oppia paljon uutta.

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä yksi erittäin tärkeä neuvo: etenkin jos tavoitteenasi on meidän tapaamme tehdä HelpX-hommia koko reissun ajan eikä vain satunnaisesti silloin tällöin, kannattaa kiinnostaviin hostpaikkoihin olla yhteydessä jo miltei paria viikkoa aikaisemmin. Muutaman kerran meinasimme jäädä pahaan pulaan kun seuraavaa paikkaa ei vain tuntunut löytyvän, mutta lopulta kaikki järjestyi parhain päin!

Palkallinen työ: Koska teimme ainoastaan HelpX-hommia, ei minulla ole antaa mitään sen ihmeempiä vinkkejä palkallisten töiden etsintään. Hedelmienpoimintaa on kuitenkin sesonkiaikaan paljon tarjolla, ja kuulemani mukaan vastaanottohenkilöillekin löytyy hyvin töitä. Muun muassa tältä sivulta voi katsella reppureissaajille suunnattuja työpaikkoja, ja usein myös esimerkiksi hostellien ilmoitustaululta löytyy ilmoituksia. Huomaathan, että pysyvän työpaikan saamiseen ei Working Holiday -viisumi riitä, vaan sinun on vaihdettava se puhtaaksi työviisumiksi matkan aikana.

Majoittuminen

Hostellit: Meillä kävi HelpX-paikkojen kanssa niin loistava tuuri, että pakon sanelemina jouduimme yöpymään maksullisessa majoituksessa vain neljä yötä, joten tästä syystä en pysty juurikaan jakamaan majapaikkavinkkejä. Kaikenhintaisia majoitusvaihtoehtoja löytyy kuitenkin runsaasti ympäri maata, ja perusperiaatteena voisin pitää sitä että yksi yö jaetussa huoneessa halvimmassa hostellissa maksaa suunnilleen 30 NZD. Tavallisesti asiakkaan käyttöön on tarjolla yhteiskeittiö, ilmainen wifi sekä maksullinen pyykinpesumahdollisuus. Useimmat edullisetkin majapaikat ovat varsin siistejä, mutta kokemuksesta voin sanoa, että toisinaan etenkin yhteismajoitus saattaa koetella niin hermoja kuin hajuaistiakin... Jos budjetti siis antaa myöten, suosittelen lämpimästi hankkimaan oman huoneen.

Nähtävää ja koettavaa

Luonto: Kuten varmaan kaikille on tähän mennessä jo tullut selväksi, Uuden-Seelannin luonto on häikäisevän upea! Uudesta-Seelannista löytyy ikiaikaisia metsiä, jylhiä jäätiköitä, sametinpehmeitä hiekkarantoja, lumihuippuisia vuoria, silmänkantamattomiin kumpuilevia niittyjä, kullanhohtoisia dyynejä, kuumia lähteitä, tulivuoria, vuonoja... Uusi-Seelanti on paratiisisaari, oma maaginen maailmansa Tyynen valtameren sylissä.

Maksulliset luontokohteet: Uudessa-Seelannissa on kaunista (ja maksutonta) katseltavaa yltäkylläisesti, mutta sieltä löytyy myös harvinaisia ja kiehtovia luontokohteita joiden näkemisestä maksaa ihan mielellään. Itse maksoimme kolmesta nähtävyydestä: Milford Soundista, kiiltomatoluolista sekä Tongariron vaelluksesta. Mainitsemistani kohteista löytyy vähän tarkempaa selostusta aikaisemmasta kirjoituksestani, mutta tässä vielä tiivistetysti kohokohdat sekä kootut vinkit.

Milford Sound oli ensimmäinen maksullinen kohteemme. Varasimme Jucyn edullisen Sunriser-nimisen päiväreissun, ja hintaan sisältyi hulppeiden maisemien läpi kiitänyt bussikuljetus, asiantunteva selostus sekä puolentoista tunnin mittainen risteily vuonossa. Mielestäni jo yksin tuo bussimatka oli istumalihaksia uuvuttaneen reissun arvoinen.

Toinen kohteemme olivat kiiltomatoluolat. Alunperin suunnitelmissa oli käydä Waitomon luolissa, mutta löysimme Glowing Adventures -nimisen pienyrityksen tarjoaman kiiltomatoluolaseikkailun, ja se oli aivan unohtumaton kokemus.

Viimeisenä mittelimme voimiamme Tongariro Alpine Crossing -vaellusreitillä. Tongariron kansallispuiston jylhissä maisemissa kulkeva vaellus itsessään ei tietysti maksa mitään, mutta noin 20 kilometrin mittaisen taipaleen alkupisteeseen on varattava shuttle-bussi esimerkiksi tältä sivulta. Oma auto jätetään siis parkkipaikalle odottamaan, ja bussi kuljettaa sinut puolessa tunnissa reitin alkuun. Sää ei ollut meille kovin suosiollinen, mutta viiden tunnin vaellus Mordorin maisemissa oli kaikesta huolimatta varsin huikea.

Kulttuuri: Uusi-Seelanti on maana ja kulttuurina varsin nuori, joten paikallisten omien sanojen mukaan sinne ei ole ehtinyt vielä syntyä eurooppalaisten maiden historiallista kulttuuriperintöä tai eleganttia arkkitehtuuria. Mielenkiintoisia museoita ja taideteoksia löytyy kuitenkin kaikkialta, ja esimerkiksi Wellingtonissa sijaitseva Te Papa -museo oli vierailun arvoinen.

Jos olet kiinnostunut oppimaan lisää Uuden-Seelannin alkuperäisasukkaista maoreista ja haluaisit tutustua aidon maorikylän elämään, kannattaa varata opastettu kierros Whakarewarewaan. Kylässä kuulet tarinoita maorien perinteistä, ruoanvalmistustavoista ja terveydenhoidosta sekä pääset näkemään heidän koristeellista taidettaan kuin myös pienimuotoisen kulttuuriesityksen, johon sisältyy muun muassa kuuluisa hakatanssi.

Suurena kirjojen ystävänä vierailen aina mielelläni uusissa kirjastoissa, enkä poikennut tavastani Uudessa-Seelannissakaan. Saatoin viettää montakin tuntia vain selaillen lehtiä, joita ei Suomesta saa (Kinfolk!), tai selaillen kiehtovan kuuloisia romaaneita. Hauskinta oli kuitenkin bongailla suomalaisten kirjailijoiden teoksia, Oksasta ja Waltaria, kaikkien niiden tuntemattomies nimien joukosta. Mielestäni kirjastot näyttävät aina yhden omaleimaisen puolen maan kulttuurista, ja siksi niissä onkin ihanan virkistävää piipahtaa. Ja mainittakoon vielä, että kirjastoissa on myös usein käytössä ilmainen wifi!

Vinkkinä: Lähes jokaisesta kylästä ja kaupungista löytyy I-SITE - matkailuinfokeskuksia, joista saa tarvittaessa apua ja paljon lisätietoa alueen nähtävyyksistä. Bookme-sivustolta puolestaan löytää hyviä tarjouksia monenlaisiin eri aktiviteetteihin!

Raha ja budjetti

Valuutta: Uudessa-Seelannissa käytetään valuuttana dollareita, NZD. 1 NZD on suunnilleen 0.60 €, joten itse aina jaoin mielessäni dollarihinnan puolella ja lisäsin vähän päälle, niin sain "noin"-hinnan euroissa.

Hintataso: Hintataso ei juurikaan eroa Suomesta, joten rahaa saa varmasti palamaan. Ruoka on ehkä aavistuksen edullisempaa, ja kasvissyöjien (sekä tietysti kaikkien muidenkin) kannattaa piipahtaa tuoretoreilla, sillä niiden tarjonta on kukkaroystävällistä ja rönsyilevän yltäkylläistä. Kokemus siis jo ihan itsessään! Aktiviteetit ovat melko hinnakkaita, joten jos et ole rajattoman budjetin kanssa matkassa, kannattaa harkita mitkä ovat sellaisia juttuja jotka haluat ihan ehdottomasti nähdä tai kokea.

Kokonaisbudjetti: Minulla meni koko matkaan kaikkine lentoineen, varustehankintoineen, bussimatkoineen, yöpymisineen, ruokineen ja aktiviteetteineen kolmen kuukauden reppureissullani alle 2000 €. Huomautettakoon vielä, että säästimme aivan hurjasti tekemällä HelpX-töitä majoitusta ja ruokaa vastaan, sekä liftaamalla aina turvallisen tilaisuuden tullen. Jos et halua suunnitella matkaasi ihan näin huolella tai tehdä töitä miltei joka päivä, on järkevää varata vähän reilumpi budjetti. Voin kuitenkin vakuuttaa, että upea Uusi-Seelanti on ehdottomasti jokaisen euron arvoinen!

Muita vinkkejä

Kielitaito: Uuden-Seelannin pääkieli on englanti, ja pääasiassa paikalliset puhuvat erittäin selkeää englantia. Joissakin paikoissa aksentti on tosin varsin omintakeinen, esimerkiksi Ashburtonissa jouduimme todella pinnistelemään ymmärtääksemme mitä sanottiin. Uuden-Seelannin alkuperäiskansalla maoreilla on oma kielensä, ja yksi käytännöllinen perusfraasi on Kia ora, joka voi toimia niin tervehdyksenä, anteeksipyyntönä, onnentoivotuksena kuin kiitoksenakin. Fun fact: maailman pisimmän paikannimen titteliä kantaa Uuden-Seelannin pohjoissaarelta löytyvä maorikylä, 85-kirjaiminen Taumatawhakatangihangakoauauotamateaturipukakapikimaungahoronukupokaiwhenuakitanatahu.

Netti: Isoimmissa kaupungeissa, kirjastoissa ja useimmissa majapaikoissa on ilmainen wifi, joten nettiyhteyden hankkiminen puhelinliittymän kylkeen ei ole välttämätöntä. Monesti kuulee moitteita Uuden-Seelannin nettiyhteyksien hitaudesta, mutta ainakin minun mielestäni yhteys pelasi varsin hyvin.

Puhelinliittymä: Puhelinliittymä on hyvä hankkia, jos haluat olla yhteydessä mahdollisiin työnantajiin tai HelpX-hosteihin. Suosittuja liittymiä ovat muun muassa Skinny, 2degrees, Spark ja Vodafone, ja teleoperaattoreiden sivuja vertailemalla jokaiselle löytyy varmasti sopiva liittymä. Varoituksen sanana, että joihinkin vanhempiin puhelinmalleihin ei ole mahdollista saada tiettyjä liittymiä (esimerkiksi ikivanhaan Samsungiini ei saanut Sparkia), ja lisäksi liittymien toimivuus etenkin eteläsaarella on varsin vaihtelevaista. Minulla oli käytössä 2degreesin prepaid-liittymä, joka toimi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ihan mallikkaasti myös eteläsaarella.

Aikaero: Uusi-Seelanti keikkuu aivan maailmankartan oikeassa reunassa, 175 pituuspiirin tienoilla. Tästä syystä Uuden-Seelannin ja Suomen aikaero onkin varsin mittava: kesäisin +9 tuntia, talvisin +10 tuntia, eli Suomen aamuyhdeksän on kesäaikaan Uuden-Seelannin iltakuusi.

Turvallisuus: Uusi-Seelanti on hyvin turvallinen maa, ihan verrattavissa Suomeen. Toisinaan etenkin vaaleahipiäiset nuoret naiset saattavat kuulla huuteluita kadulla, mutta niiden voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Itse en joutunut kertaakaan tilanteeseen, jossa olisin tuntenut oloni uhatuksi, ja maalaisjärjen noudattaminen on aina sallittua. Luonnon ääriolosuhteitakaan ei tarvitse sen suuremmin pelätä, vaikka Uusi-Seelanti sijaitseekin seismisesti aktiivisella alueella, ja miltei kaikista julkisista paikoista löytyy toimintaohjeet maanjäristyksen varalta. Whanganuin hostperheemme mukaan eräänä päivänä koettiin pieni maanjäristys, mutta itse en sitä lainkaan huomannut.

Sää ja vuodenajat: Koska Uusi-Seelanti on maapallon toisella puolella, ovat siellä myös vuodenajat päinvastoin kuin meillä, eli joulua juhlistetaan hellelukemissa ja heinäkuussa on kaikkein kylmintä. Kuten jo aiemmin mainitsinkin, sää saattaa vaihdella yhden ja saman päivän aikana lumisateesta auringonpaisteeseen, joten mukaan on syytä ottaa joka keliin sopivaa vaatetusta.

Nauti! Parhaassa tapauksessa matka on elämäsi upein seikkailu!

Lähteitä ja lisätietoa

Newzealand.com
100% New Zealand
Working Holiday -viisumin hankinta

Sinne ja takaisin

Terveisiä upeasta Uudesta-Seelannista! Olen tosin ollut kotimaassa kohta jo kolme viikkoa, mutta paluureissu oli erittäin rankka, joten tämän kirjoituksen julkaisemisessa kesti hieman odotettua kauemmin. Ollakseni rehellinen, koko matka tuntuu jo unennäöltä, sillä kaikki on taas niin tavallista ja normaalia... Onneksi matkapäiväkirjan ja kuvien kautta voin aina palata suuren seikkailuni pariin!

Suunnitelmissa on lähiaikoina toteuttaa pieni apupakettipostaus, jossa kerron tarkemmin matkan valmisteluista sekä annan käytännön vinkkejä Uuden-Seelannin reissua varten (aiheina muun muassa HelpX-työskentely ja liikkuminen maan sisällä), joten kaikki kiinnostuneet: pysykää kuulolla. Nyt luvassa kuitenkin kuvia ja kohokohtia matkani varrelta!

Eteläsaari

Seikkailummehan alkoi pohjoissaarelta Aucklandista, jonne lensimme Helsingistä Lontoon ja Hong Kongin kautta. Yövyimme muutaman yön Heinin alkuperäisen au pair -perheen luona, minkä jälkeen lensimme Christchurchiin eteläsaarelle. Ensimmäinen HelpX-paikkamme löytyi Christchurchin läheltä Ashburtonista, jossa vietimme viikon erään keski-ikäisen pariskunnan luona. He asuivat hulppeassa modernissa talossa keskellä maaseutua ja autoimme heitä lähinnä puutarhatöissä.

Lake Tekapo: Matkamme jatkui Ashburtonista Wanakaan, ja bussimatkan varrella pysähdyimme pikaisesti Tekapo-järven rannalla. Päivä oli valitettavasti pilvinen, mutta järvi loisti silti kauniin turkoosina ja ranta lainehti lupiineista. Tekapo-järven alue on tunnettu huikaisevista tähtikirkkaista öistään, joten jos teillä on mahdollisuus jäädä pitemmäksi aikaa alueelle, suosittelen sitä lämpimästi!

Wanaka: viehättävä vuorten syleilemä kylä, joka kuului ehdottomasti lempipaikkoihini. HelpX-hostimme Sharyn oli reipas lady, joka omisti Florence's Foodstore and Cafe -nimisen puodin. Työnkuvaamme kuului puutarhanhoito niin kahvilan ympäristössä kuin Sharynin omassakin pihapiirissä. Sää oli vierailumme aikana erittäin vaihteleva; muutaman kerran saimme hytistä pihatöitä tehdessämme, kun taas parina päivänä meinasimme paahtua kylän katuja kävellessämme.

Queenstown: Wanakan jälkeen toiveenamme oli löytää HelpX-paikka Queenstownin alueelta, mutta emme siinä onnistuneet. Koska meillä ei ollut kummempia aikarajoja tai ketään odottamassa perillä, teimme jotakin huumaannuttavan rohkeaa: liftasimme ensimmäistä kertaa elämässämme! Pääsimme hieman epämääräisen nuoren mieshenkilön kyydissä turvallisesti Queenstowniin, ja majoituimme muutaman yön Black Sheep Backpackers Lodge -nimisessä hostellissa, jota en valitettavasti voi suositella. Queenstown on tunnettu adrenaliinitasoja nostattavista aktiviteeteistaan, mutta me emme olleet niistä kovin kiinnostuneita, joten kaupunki oli aika nopeasti nähty. Yhtenä päivänä tosin kapusimme sykettä kiitettävästi kohottavan Tiki Trail -reitin huipulle, josta oli hulppeat maisemat yli Queenstownin keskustan.

Milford Sound: Queenstown-vierailumme varsinainen päämäärä ja tarkoitus oli päästä käymään Milford Soundissa. Löysimme edullisen matkan, johon sisältyi viiden tunnin bussikyyti paikan päälle sekä veneristeily vuonossa. Puuduttavan pitkää bussimatkaa tuskin huomasi, sillä ajoimme ohi lumihuippuisten vuorten, kiemurtelimme henkeäsalpaavan upeiden laaksojen läpi, huristelimme sademetsän sisällä ja ihastelimme rinteiden kylkiä juovittavia nauhamaisia vesivirtoja. Menomatkalla sää oli harmaankolea ja sateinen, ja vähän pettyneenä pohdimme olisiko edessä hukkareissu. Meillä kävi kuitenkin aivan uskomattoman hyvä tuuri, sillä kun risteilyaluksemme lipui satamasta, alkoi aurinkokin paistaa! Milford Soundia ei suotta kehuta upeaksi; näimme muun muassa rantakallioilla rennosti lekottelevia hylkeitä, jylhiä rinteitä sekä villisti ryöppyäviä vesiputouksia.

Abel Tasman / Golden Bay: Muutaman erittäin miellyttävän liftausmatkan siivittäminä pääsimme eteläsaaren pohjoiskärkeen. Olimme löytäneet HelpX-paikan Takakan läheltä, ja totta puhuakseni hämmästyimme hieman kun huomasimme joutuneemme kunnon hippiperheeseen. Perheen vanhemmat sekä kolmivuotiaat kaksoset olivat erittäin mukavia, mutta heidän kotinsa oli aivan kammottavassa kunnossa, niin sotkuinen ja epähygieeninen se oli. Minä ja Heini nukuimme vanhassa asuntovaunussa, jossa vilisi hämähäkkejä, ja pari ensimmäistä päivää meni kyllä ihan totutellessa uuteen elämäntyyliin. Meidän päätehtävämme oli pitää lapsille seuraa, ja lisäksi siivoilimme sekä maalasimme talon kuistin. Pääsimme perheen mukana muun muassa Abel Tasmanin luonnonpuistoon vesiputoukselle, sekä heidän ystäviensä yhteisille 42-vuotissyntymäpäiväjuhlille, joiden teemana oli osuvasti Linnunradan käsikirja liftareille. Ne olivat ylivoimaisesti kummallisimmat juhlat joihin minulla on ollut koskaan kunnia ottaa osaa, enkä varmaan koskaan unohda näkemiäni eriskummallisia kostyymejä tai villejä tanssiliikkeitä :D

Mapua: Takakasta jatkoimme matkaa lähellä sijaitsevaan Mapuaan, jossa työskentelimme kaksi viikkoa Playhouse Cafe -nimisessä ravintolassa. Ravintolassa oli myös esiintymislava, joten näimme muun muassa lahjakkaita paikallisia nuoria laulajia sekä muutaman koomikon. Tehtäviimme kuuluivat lähinnä tiskaaminen, siivoaminen ja puutarhatyöt, mutta saimme muutaman kerran auttaa myös ihan keittiön puolella! Söimme miltei päivittäin pitsaa, ranskalaisia, friteerattua kalaa, pastaa ja muuta epäterveellistä, mikä alkoi kyllä aika nopeasti ahdistaa. Kyseisen HelpX-paikan jälkeen Heinin oli tarkoitus lentää takaisin Aucklandiin, mutta au pair-perheessä oli tilanne melko dramaattisesti muuttunut, joten pääsimme jatkamaan reissua yhdessä!

Linkwater: Mapuasta liftasimme Nelsonin kautta Linkwateriin, josta olimme löytäneet HelpX-paikan motellista. Sain auttaa omistajia heidän motellinsa nettisivujen kanssa, mikä oli varsin mieluisa tehtävä. Hostimme olivat erittäin mukavia ja samaan aikaan paikalla olleet pari muuta auttajaa osoittautuivat myös hurmaaviksi! Vapaa-ajan vietimme katsellen elokuvia, syöden kirsikoita takapihan puutarhasta sekä tutustuen alueeseen. Saimme lainaksi maastopyörät, ja kävimme ajamassa muutaman kilometrin kauniin Queen Charlotte Trackin alkuosasta. Se oli haastavaa ja hurjan jännittäväa, sillä en ollut aikaisemmin ajanut maastopyörällä.

Pohjoissaari

Wellington: Linkwaterin jälkeen seilasimme lautalla Pictonista lahden yli Wellingtoniin, eli pohjoissaarelle Uuden-Seelannin pääkaupunkiin. Teimme HelpX-hommia erään vanhemman, vähän omalaatuisen arkkitehtimiehen luona, lähinnä auttelimme puutarhassa sekä yhdessä hänen asunnonkunnostusprojektissaan. Pääsimme käymään hostimme mukana tuoretorilla, ja meinasin pakahtua kaiken sen yltäkylläisyyden keskellä! Torimyyjien pöydät rönsyilivät suurenmoisia salaatinkeriä, täyteläisiä tomaattivuoria, pirteitä porkkananippuja, banaanilaivueita, suloisen makeita mangoja ja mansikoita, aurinkoisia appelsiinikekoja; kaikkea niin kaunista ja herkullista! Yllä olevassa kuvassa näkyy saaliimme, josta saimme nauttia koko vierailumme ajan. Lisäksi vierailimme tietysti myös Wellingtonin keskustassa, muun muassa matkahaaveissa mainitsemassani Te Papa -museossa, joka ei valitettavasti aivan vastannut mielikuvaani, mutta joka oli yhtä kaikki ihan mielenkiintoinen.

Whanganui: Alunperin tarkoituksemme oli viettää joulu Wellingtonissa, mutta hostillemme tuli este, joten jouduimme vain pari päivää ennen jouluaattoa etsimään uutta HelpX-paikkaa. Olimme aivan paniikissa ja lähetimme valehtelematta pariinkymmeneen paikkaan viestiä. Kuten arvata saattaa, olimme asiamme kanssa vähän turhan myöhään liikkeellä. Laitoin vielä epätoivoisena säälittävän viestin erääseen paikkaan josta olimme jo aikaisemmin saaneet pahoittelevan vastauksen sillä heillä oli jo auttajia. Suureksi riemuksemme saimme heiltä lopulta myöntävän vastauksen, sillä he halusivat pelastaa joulumme, ja matkustimme Whanganuihin hostperheen luo jouluaattona. Uudessa-Seelannissa joulua juhlistetaan joulupäivänä, joten pääsimme ottamaan osaa uudenlaisiin joulunviettotapoihin. Meitäkin muistettiin muutamalla lahjalla, mikä oli käsittämättömän huomaavaista! Koska oli joulunaika, emme juurikaan tehneet töitä, maalasimme vain vanhan kasvihuoneen katon ja autoimme siivoilemisessa sekä eläinten hoidossa. Perheen omistamia alpakoita emme päässeet paijaamaan, mutta muutamia kuvia saimme onneksi otettua!

Hamurana: Whanganuista matka jatkui Putaruruun, joka on pieni paikka melko lähellä Rotoruaa. Saimme HelpX-paikan motellista, jonka omistajat olivat maoreita, Jackie ja Ronnie. Meillä kävi todellinen tuuri paikan suhteen, sillä Jackie oli loistava kokki ja Ronnie aivan erinomainen opas; hän suositteli meille innoissaan alueen nähtävyyksiä, lainasi autoaan käyttöömme ja oli muutenkin aivan tavattoman herttainen. Saimme myös kuulla kiinnostavia asioita maorien tavoista ja perinteistä. Työnkuvaamme kuului siivota yhdeksän motellihuonetta, mutta saimme hommat aina muutamassa tunnissa valmiiksi, ja sen jälkeen olimme vapaita tekemään mitä halusimme! Esimerkiksi eräänä päivänä kävimme Hamuranassa joka sijaitsee Rotorua-järven pohjoispäädyssä. Kävelimme upeassa punapuumetsässä ja ihastelimme mustia joutsenia (!) sekä kirkkaita lähteitä.

Hot 'n' Cold / Mudpool: Hamuranan jälkeen ajoimme samana päivänä vielä Rotoruasta etelään päin, mistä löytyi lemuava, villisti pulppuileva muta-allas sekä erittäin mielenkiintoinen uimapaikka, jossa jääkylmä ja polttavan kuuma joki kohtaavat mutta eivät täysin sekoitu. Yhdessä kohtaa jokea voit siis vilvoitella hyytävässä virrassa, kun taas toisessa kohdassa saat nauttia lempeän lämpimästä lilluttelusta. Suosittelen jos kaipaatte ainutlaatuisia ja täysin ilmaisia elämyksiä!

Rotorua, Whakarewarewa: Yhden päivän vietimme Rotoruassa, sillä olimme varanneet opastetun kierroksen Whakarewarewaan, maorikylään. Kylä vetää paljon turisteja, joten kuljimme ison ryhmän mukana, mutta saimme kuitenkin kierroksesta paljon irti. Kuulimme muun muassa kylän ainutlaatuisista olosuhteista, opimme maorien ruoanlaittotavoista, hengittelimme terveellisiä geotermisiä kaasuja (jotka tosin haisevat aivan järkyttävän pahalta), todistimme geysirin purkautumista ja näimme hienon esityksen, johon sisältyi perinteisiä lauluja sekä kuuluisa Haka-tanssi.

Tongariron kansallispuisto: 19,4 kilometrin mittainen Tongariro Northern Circuit kuuluu Uuden-Seelannin Great Walkkeihin, eli niihin kaikista suosituimpiin vaellusreitteihin. Harkitsimme pitkään reitin kävelemistä, sillä vaikka olimme kuulleet siitä paljon hyvää, sää oli suunnittelemanamme ajankohtana varsin huono. Ronnien pienoisella painostuksella päätimme kuitenkin lähteä yrittämään vaellusta, ja olen erittäin iloinen että sen teimme. Sää ei ollut aivan niin surkea kuin olimme pelänneet, sillä alkumatkasta aurinkokin paisteli. Kuljimme ensin melko tasaisella maalla kolmisen kilometriä, minkä jälkeen alkoi hurja nousu kohti korkeuksia. Tallustimme satojen muiden kävelijöiden kanssa jyrkkiä rappusia ylös, ylös, ylös. "Välitasanteen saavutettuamme" matka jatkui Tuomiovuorenakin tunnetun Ngauruhoe-vuoren ohi, minkä jälkeen odotti entistä rankempi nousu irtohiekalla ja soralla kuorrutettua rinnettä yhä ylöspäin. Varsinaisella huipulla näkyvyys oli nolla, pilvet pyyhkivät maata ja hyytävä tuuli nipisteli poskipäitä. Laskeutumisvaiheessa eteemme avautuvaa huikeaa näkymää Emerald lakes -järvien yli himmensivät hieman maata nuolevat usvaharsot, mutta olihan se kyllä ikimuistoinen maisema. Loppumatkakin oli ihan kaunis, varsinkin kun aurinko paistoi jälleen, ja kävelimme pensaiden sekä sademetsän läpi päätepisteeseen. Hengähdys- ja evästaukoineen meillä meni matkaan tasan kuusi tuntia, joten ei siis mikään ylivoimainen reissu, voin suositella lämpimästi!

Coromandel, Catherdal Cove, Hot Water Beach: Teimme Putarurusta reissun Coromandeliin, missä sijaitsee upea hiekkaranta Prinssi Kaspian -elokuvasta tuttuine Cathedral Cove -luolineen. Lisäksi lähistöltä löytyy hassunkurinen ranta, Hot Water Beach, jossa voi tiettyyn vuorokaudenaikaan kaivaa itselleen kuopan hiekkaan ja nauttia kuoppaan kohoavasta lämpimästä vedestä, tietysti tiiviissä tunnelmissa satojen muiden innokkaiden turistien kanssa.

Kiiltomatoluola: Kävimme Putarurusta käsin myös kiiltomatoluolassa, emme tosin Waitomossa joka on kai se kuuluisin ja josta mainitsin aiemmin, vaan Glowing Adventures -nimisen pienyrityksen järjestämällä kierroksella, joka oli aivan hillittömän hieno kokemus, josta olen edelleen innoissani! Kuvamateriaalia ei valitettavasti löydy, mutta voin vakuuttaa että kahlaaminen kylmässä joessa, tasapainoileminen terävillä kivillä pimeässä luolassa, tippukivipatsaiden ihastelu, ryömiminen matalaakin matalammassa tunnelissa sekä istuminen hipihiljaa käsittämättömän kauniissa kiiltomatoluolassa tekivät elämyksestä unohtumattoman! Kaikki oli järjestetty aivan erinomaisesti: ryhmäkoko oli kuusi mikä teki kokemuksesta jotenkin henkilökohtaisemman, oppaamme oli hauska ja asiantunteva (hän oli käynyt samoissa luolissa pikkupojasta lähtien), talon puolesta saimme lainaan kaikki tarvittavat vaatteet ja varusteet (mikä oli erinomainen juttu sillä kastumiselta, likaantumiselta sen puoleen kuin hurjilta adrenaliiniryöpyiltäkään ei voinut välttyä), ja seikkailun lopuksi meitä odotti suihkumahdollisuus sekä teetarjoilu. Jos Waitomon rauhallinen ja tavallinen turistikieros ei kiinnosta, kokeilkaa ihmeessä tätä vaihtoehtoa!

Auckland: Matkamme päättyi Aucklandiin, jossa sain viettää reissuni viimeiset päivät Heinin kanssa hänen uuden au pair -perheensä luona. Olimme ensimmäisellä kerralla Aucklandissa ollessamme jo kiertäneet kiinnostavat museot, joten piipahdimme muutamissa vaateliikkeissä ja vain nautimme suurkaupungin vilinästä. Kotimatkalle lähdin 21. päivä tammikuuta, ja muuten kaikki sujui hienosti, mutta onnistuin nappaamaan ikävän flunssan ensimmäisellä lennolla, minkä seurauksena hytisin yksin kuumeen kourissa Hong Kongin kentällä yhdeksän tuntia, podin pahoinvointia Rooman lennolla reilut kymmenen tuntia, ja pillitin kivusta sekä kotiinpaluuonnesta Helsingin-koneessa. Lopulta selvisin kuitenkin elävien kirjoissa hyytävän kylmään koto-Suomeen, ja oli ihana nähdä rakkaita ihmisiä!

Tässä seikkailuni siis pääpiirteittäin! Olen niin onnellinen että uskalsin toteuttaa pitkäaikaisen unelmani ja lähteä toiselle puolelle maapalloa. Suuri kiitos kuuluu tietenkin myös maailman parhaalle reissukaverilleni, jonka kanssa kaikki sujui aivan erinomaisen loistavasti! Mutta juu, vastaan erittäin mielelläni kysymyksiin, ja kuten jo alussa lupailin, niin käytännön reissuvinkkejä ja -ohjeita sisältävä kirjoitus on jo suunnitteilla!

Unelmissa Uusi-Seelanti

Kuvitelkaa maa, joka kätkee syliinsä salaperäisiä sademetsiä, vihreänä aaltoilevia niittyjä, lumihuippuisia vuorijonoja, viehättäviä vuonomaisemia sekä kiehtovan kansan joita kiweiksikin kutsutaan. Kuvitelkaa myös, että vietätte välivuotta ja teillä on elämänne tilaisuus lähteä maapallon toiselle puolelle näkemään ja kokemaan se maa, josta olette jo vuosia haaveilleet. Kuvitelkaa, että se ihminen joka tämän haaveen toteuttaa, olette te itse. Ja nyt lopettakaa kuvittelu, sillä niin minäkin tein, ja päätin toteuttaa unelmani.

***

Muistan vielä elävästi, kuinka ensimmäisen kerran Taru Sormusten Herrasta -elokuvien lumoavia maisemia ihastellessani ajattelin: "Jonakin päivänä minä haluan matkustaa tuonne." Jokaisen uuden elokuvan myötä kaipasin yhä kiivaammin vaeltamaan niille nummille, niihin metsiin, ja unelmamatkakohdetta kyseltäessä vastaukseni oli aina sama: Uusi-Seelanti. Se oli kuitenkin aina vain pieni takaraivossa kutkuttava haaveenpoikanen, kunnes tänä keväänä ylioppilaaksi päästyäni edessä aukeni välivuosi, sillä en osannut valita alaa jota haluaisin ryhtyä opiskelemaan. Välivuotta varten minulla oli kaksi vaihtoehtoista suunnitelmaa: joko jään Suomeen ja etsin töitä ja mahdollisesti otan kursseja avoimesta yliopistosta, tai sitten lähden ulkomaille näkemään maailmaa ja tekemään vapaaehtois- tai muita töitä.

Lopullinen päätös lähtemisestä ei todellakaan syntynyt helposti, sillä olen ihminen, joka viihtyy erinomaisen hyvin kotona, nauttii tasaisesta elämänlaadusta ja arvostaa tuttuja ja turvallisia asioita. Tapani mukaan laadin listan, johon kirjoitin lähtemistä puoltavia sekä vastustavia seikkoja. Plussapuolelle kuuluivat muun muassa mahdollisuus itsenäistyä, kehittää kielitaitoa, tutustua uusiin ihmisiin sekä kokea upea seikkailu. Miinuspuolella esiin nousivat matkan kalleus, lentojen aiheuttama ympäristökuormitus, käytännön asioiden järjestämisen hankaluus sekä tietenkin yksin matkustamisen pelko. Lähes päivittäin vaihdoin mieltäni sen suhteen, uskallanko lähteä vaiko en, mutta omaan päättämättömyyteni tuskastuneena tein viimein asian eteen jotakin konkreettista; laitoin muutamalle nettipalstalle matkaseurailmoituksen. Ilokseni ilmoitukseeni vastasi mukava samanhenkinen ja samassa tilanteessa oleva tyttö, minkä jälkeen asiat alkoivat järjestyä aika vauhdilla.

Miltei ensi töiksemme hankimme lentoliput Helsingistä Aucklandiin, ja lentomme lähtee 27. lokakuuta. Välilaskuja on kaksi, toinen Lontoossa ja toinen Hong Kongissa, ja kokonaisuudessaan matka kestää yli 30 tuntia. Koska joitakuita tietysti arveluttaa tämä asia, niin kyllä; pitkä lentomatka sotii pahasti omaa ajatus- ja arvomaailmaani vastaan ja se olikin korkealla listallani jossa punnitsin lähtemisen positiivisia ja negatiivisia puolia. Lentolaskurin mukaan edestakainen matka tulee aiheuttamaan päästömäärän, jolla on yhtä suuri vaikutus ilmastonmuutokseen kuin 8415 kilolla hiilidioksia, mikä on aivan kauhistuttava määrä. Kieltäydyn kuitenkaan tuntemasta suunnattoman suurta syyllisyyttä, sillä kaikesta huolimatta kyseessä on pitkäaikainen unelmani, ja aion lentää sinne ja takaisin vain kerran elämässäni.

Lentolippujen ostaminen on ollut vain pienenpieni osa matkajärjestelyjä. Olen hankkinut Working Holiday -viisumin (meille suomalaisille ilmainen, viisumilla saa työskennellä 12 kuukautta Uudessa-Seelannissa), henkilökortin, luottokortin ja matkavakuutuksen. Olen ostanut tarpeellisia varusteita ja muutamia tuliaisia. Olen myös muun muassa liittynyt Couchsurfing-sivustolle, opetellut itsepuolustusliikkeitä, laatinut pienen kuvaesityksen Suomesta sekä tietenkin tehnyt joululahjat valmiiksi. Hassua ajatella, että tämä on ensimmäinen jouluni poissa kotoa, eikä minulla ole vielä aavistustakaan, missä jouluni tänä vuonna vietän. Kaikesta huiskeesta ja hulinasta huolimatta en muutenkaan voi oikein käsittää, että olen oikeasti lähdössä.

Muiden matkajärjestelyjen ohella olen kuluneen kuukauden aikana viettänyt valehtelematta kymmeniä tunteja selaillen matkailulehtiä, nettisivustoja, reissublogeja, opaskirjoja ja karttoja ja koettanut tehdä pientä rajausta sen suhteen, mitä todella haluaisin nähdä ja kokea. Uusi-Seelanti on täynnä toinen toistaan upeampia kohteita ja mykistävämpiä maisemia, mutta koska kolmessa kuukaudessa on mahdotonta niitä kaikkia kartottaa, olen listannut tuonne alemmas muutamia mielenkiintoisimpia paikkoja. Matkustan reissukaverini kanssa vain kuukauden verran yhdessä, sillä hän sai töitä au pairina, joten sen jälkeen olen omillani, mutta pääpirteittäin aikeissani on viettää pari kuukautta Eteläsaarella ja valua sieltä sitten pikkuhiljaa pohjoiseen.

Mitä sitten oikein menen Uuteen-Seelantiin tekemään? Suunnitelmani yksinkertaisuudessaan sisältää työntekoa sekä lumoavien luontokohteiden kartoittamista. Working Holiday-viisumi mahdollistaa työnteon, ja työpaikkoja löytyy lukuisista eri lähteistä, mutta monien vaihtoehtojen joukosta me päädyimme sivustoon nimeltä HelpX. HelpX on nettisivusto, jonka kautta voi löytää monenlaista työtä, esimerkiksi hedelmienpoimintaa, puutarhanhoitoa, kotitöitä, lastenvahdintaa tai vaikkapa nettisivujen suunnittelua. Korvaus töistä vaihtelee tietysti tapauskohtaisesti, mutta tavallisesti vastineeksi 3-4 tunnin töistä saa majoituksen sekä ruoan, ja usein myös mahdollisuuden käyttää wi-fiä, pyykinpesukonetta ja muita mukavuuksia. Vähän tietysti jännittää mennä aivan vieraiden ihmisten koteihin asumaan, mutta uskon HelpX-paikkojen tuovan mukanaan ainutlaatuisen hienoja asioita, kuten työkokemusta ja uusia ystäviä sekä ennen kaikkea tilaisuuden tutustua kiwien elämänmenoon.

Tällä hetkellä minua stressaa ja pelottaa enemmän kuin ehkä koskaan ennen, mutta samalla en voi olla tuntematta pientä onnellista kutinaa vatsanpohjassa; viikon päästä alkaa elämäni suurin seikkailu. Ja kun kolmen kuukauden päästä palaan, tulen ehdottomasti esittelemään parhaita paloja reissultani sekä mahdollisesti kirjoittamaan tarkemman käytännön asioiden järjestämiseen ja matkavalmisteluihin liittyvän ohjeistustekstin muiden samanlaisesta matkasta haaveilevien iloksi ja avuksi.

Pohjoissaari

Auckland: Lennämme Helsingistä Lontoon kautta Hong Kongiin, sekä sieltä Aucklandiin, jossa vietämme muutaman päivän asioita järjestellen. Sen jälkeen aikeenamme on lentää Eteläsaarelle Christchurchiin, mistä matkamme varsinaisesti alkaa.

Cathedral Cove: Narnian tarinoiden Prinssi Kaspian-elokuvastakin tuttu kohde, joka näyttää lumoavalta.

Waitomo Caves: Kalkkikiviluolasto, jonka katossa tuikkii miljoonia kiiltomatoja.

Tongariro: Uuden-Seelannin vanhin kansallispuisto, josta löytyy muun muassa aktiivisia tulivuoria sekä kauniita kraaterijärviä.

Hawke's Bay: Upean viljava ja kumpuileva alue Pohjoissaaren itärannikolla.

Rotorua ja Maorit: Rotoruan alueelta löytyy vulkaanisia luonnonihmeitä sekä Whakarewarewan kylä, jossa voi tutustua Maorien, Uuden-Seelannin alkuperäisasukkaiden, perinteisiin.

Te Papa -museo: Wellingtonissa sijaitseva Uuden-Seelannin kansallismuseo, josta löytyy taidetta, historiallista tietoa, interaktiivisia näyttelyitä ja paljon muuta. Museot ovat mielestäni erittäin kiehtovia ja opettavaisia, joten tänne haluaisin ehdottomasti tutustumaan!

Eteläsaari

Lake Tekapo: Itse järveä ei kuvassa valitettavasti näy, mutta alue kiinnostaa minua erityisen paljon syystä että se on erittäin suosittu tähtienkatselemispaikka. Myös järven rannalla sijaitseva Hyvän Paimenen kirkko vaikuttaa kiehtovalta.

Lake Pukaki: Käsittämättömän kaunis turkoosinsävyinen järvimaisema, jossa sielu lepää.

Länsirannikon sademetsät: Länsirannikolla on paljon nähtävää, muun muassa jäätiköitä, mutta minua kiinnostaisi päästä käymään myös sademetsässä.

Milford Sound: Henkeäsalpaavia vuonoja, vuoria ja vesiputouksia.

Queenstown: Queenstown on Uuden-Seelannin elämyskaupunki, huimapäiden paratiisi. Itse en ajatellut extreme-lajeja harrastaa, mutta olen kuullut paljon hyvää Queenstownin mahtavista maisemista ja ympäröivistä alueista.

Kaikki kuvat ovat Googlesta, sillä omaa kuvamateriaalia ei (vielä) ole tarjolla.