Kuvitelkaa maa, joka kätkee syliinsä salaperäisiä sademetsiä, vihreänä aaltoilevia niittyjä, lumihuippuisia vuorijonoja, viehättäviä vuonomaisemia sekä kiehtovan kansan joita kiweiksikin kutsutaan. Kuvitelkaa myös, että vietätte välivuotta ja teillä on elämänne tilaisuus lähteä maapallon toiselle puolelle näkemään ja kokemaan se maa, josta olette jo vuosia haaveilleet. Kuvitelkaa, että se ihminen joka tämän haaveen toteuttaa, olette te itse. Ja nyt lopettakaa kuvittelu, sillä niin minäkin tein, ja päätin toteuttaa unelmani.
Muistan vielä elävästi, kuinka ensimmäisen kerran Taru Sormusten Herrasta -elokuvien lumoavia maisemia ihastellessani ajattelin: "Jonakin päivänä minä haluan matkustaa tuonne." Jokaisen uuden elokuvan myötä kaipasin yhä kiivaammin vaeltamaan niille nummille, niihin metsiin, ja unelmamatkakohdetta kyseltäessä vastaukseni oli aina sama: Uusi-Seelanti. Se oli kuitenkin aina vain pieni takaraivossa kutkuttava haaveenpoikanen, kunnes tänä keväänä ylioppilaaksi päästyäni edessä aukeni välivuosi, sillä en osannut valita alaa jota haluaisin ryhtyä opiskelemaan. Välivuotta varten minulla oli kaksi vaihtoehtoista suunnitelmaa: joko jään Suomeen ja etsin töitä ja mahdollisesti otan kursseja avoimesta yliopistosta, tai sitten lähden ulkomaille näkemään maailmaa ja tekemään vapaaehtois- tai muita töitä.
Lopullinen päätös lähtemisestä ei todellakaan syntynyt helposti, sillä olen ihminen, joka viihtyy erinomaisen hyvin kotona, nauttii tasaisesta elämänlaadusta ja arvostaa tuttuja ja turvallisia asioita. Tapani mukaan laadin listan, johon kirjoitin lähtemistä puoltavia sekä vastustavia seikkoja. Plussapuolelle kuuluivat muun muassa mahdollisuus itsenäistyä, kehittää kielitaitoa, tutustua uusiin ihmisiin sekä kokea upea seikkailu. Miinuspuolella esiin nousivat matkan kalleus, lentojen aiheuttama ympäristökuormitus, käytännön asioiden järjestämisen hankaluus sekä tietenkin yksin matkustamisen pelko. Lähes päivittäin vaihdoin mieltäni sen suhteen, uskallanko lähteä vaiko en, mutta omaan päättämättömyyteni tuskastuneena tein viimein asian eteen jotakin konkreettista; laitoin muutamalle nettipalstalle matkaseurailmoituksen. Ilokseni ilmoitukseeni vastasi mukava samanhenkinen ja samassa tilanteessa oleva tyttö, minkä jälkeen asiat alkoivat järjestyä aika vauhdilla.
Miltei ensi töiksemme hankimme lentoliput Helsingistä Aucklandiin, ja lentomme lähtee 27. lokakuuta. Välilaskuja on kaksi, toinen Lontoossa ja toinen Hong Kongissa, ja kokonaisuudessaan matka kestää yli 30 tuntia. Koska joitakuita tietysti arveluttaa tämä asia, niin kyllä; pitkä lentomatka sotii pahasti omaa ajatus- ja arvomaailmaani vastaan ja se olikin korkealla listallani jossa punnitsin lähtemisen positiivisia ja negatiivisia puolia. Lentolaskurin mukaan edestakainen matka tulee aiheuttamaan päästömäärän, jolla on yhtä suuri vaikutus ilmastonmuutokseen kuin 8415 kilolla hiilidioksia, mikä on aivan kauhistuttava määrä. Kieltäydyn kuitenkaan tuntemasta suunnattoman suurta syyllisyyttä, sillä kaikesta huolimatta kyseessä on pitkäaikainen unelmani, ja aion lentää sinne ja takaisin vain kerran elämässäni.
Lentolippujen ostaminen on ollut vain pienenpieni osa matkajärjestelyjä. Olen hankkinut Working Holiday -viisumin (meille suomalaisille ilmainen, viisumilla saa työskennellä 12 kuukautta Uudessa-Seelannissa), henkilökortin, luottokortin ja matkavakuutuksen. Olen ostanut tarpeellisia varusteita ja muutamia tuliaisia. Olen myös muun muassa liittynyt Couchsurfing-sivustolle, opetellut itsepuolustusliikkeitä, laatinut pienen kuvaesityksen Suomesta sekä tietenkin tehnyt joululahjat valmiiksi. Hassua ajatella, että tämä on ensimmäinen jouluni poissa kotoa, eikä minulla ole vielä aavistustakaan, missä jouluni tänä vuonna vietän. Kaikesta huiskeesta ja hulinasta huolimatta en muutenkaan voi oikein käsittää, että olen oikeasti lähdössä.
Muiden matkajärjestelyjen ohella olen kuluneen kuukauden aikana viettänyt valehtelematta kymmeniä tunteja selaillen matkailulehtiä, nettisivustoja, reissublogeja, opaskirjoja ja karttoja ja koettanut tehdä pientä rajausta sen suhteen, mitä todella haluaisin nähdä ja kokea. Uusi-Seelanti on täynnä toinen toistaan upeampia kohteita ja mykistävämpiä maisemia, mutta koska kolmessa kuukaudessa on mahdotonta niitä kaikkia kartottaa, olen listannut tuonne alemmas muutamia mielenkiintoisimpia paikkoja. Matkustan reissukaverini kanssa vain kuukauden verran yhdessä, sillä hän sai töitä au pairina, joten sen jälkeen olen omillani, mutta pääpirteittäin aikeissani on viettää pari kuukautta Eteläsaarella ja valua sieltä sitten pikkuhiljaa pohjoiseen.
Mitä sitten oikein menen Uuteen-Seelantiin tekemään? Suunnitelmani yksinkertaisuudessaan sisältää työntekoa sekä lumoavien luontokohteiden kartoittamista. Working Holiday-viisumi mahdollistaa työnteon, ja työpaikkoja löytyy lukuisista eri lähteistä, mutta monien vaihtoehtojen joukosta me päädyimme sivustoon nimeltä HelpX. HelpX on nettisivusto, jonka kautta voi löytää monenlaista työtä, esimerkiksi hedelmienpoimintaa, puutarhanhoitoa, kotitöitä, lastenvahdintaa tai vaikkapa nettisivujen suunnittelua. Korvaus töistä vaihtelee tietysti tapauskohtaisesti, mutta tavallisesti vastineeksi 3-4 tunnin töistä saa majoituksen sekä ruoan, ja usein myös mahdollisuuden käyttää wi-fiä, pyykinpesukonetta ja muita mukavuuksia. Vähän tietysti jännittää mennä aivan vieraiden ihmisten koteihin asumaan, mutta uskon HelpX-paikkojen tuovan mukanaan ainutlaatuisen hienoja asioita, kuten työkokemusta ja uusia ystäviä sekä ennen kaikkea tilaisuuden tutustua kiwien elämänmenoon.
Tällä hetkellä minua stressaa ja pelottaa enemmän kuin ehkä koskaan ennen, mutta samalla en voi olla tuntematta pientä onnellista kutinaa vatsanpohjassa; viikon päästä alkaa elämäni suurin seikkailu. Ja kun kolmen kuukauden päästä palaan, tulen ehdottomasti esittelemään parhaita paloja reissultani sekä mahdollisesti kirjoittamaan tarkemman käytännön asioiden järjestämiseen ja matkavalmisteluihin liittyvän ohjeistustekstin muiden samanlaisesta matkasta haaveilevien iloksi ja avuksi.
Pohjoissaari
Auckland: Lennämme Helsingistä Lontoon kautta Hong Kongiin, sekä sieltä Aucklandiin, jossa vietämme muutaman päivän asioita järjestellen. Sen jälkeen aikeenamme on lentää Eteläsaarelle Christchurchiin, mistä matkamme varsinaisesti alkaa.
Cathedral Cove: Narnian tarinoiden Prinssi Kaspian-elokuvastakin tuttu kohde, joka näyttää lumoavalta.
Waitomo Caves: Kalkkikiviluolasto, jonka katossa tuikkii miljoonia kiiltomatoja.
Tongariro: Uuden-Seelannin vanhin kansallispuisto, josta löytyy muun muassa aktiivisia tulivuoria sekä kauniita kraaterijärviä.
Hawke's Bay: Upean viljava ja kumpuileva alue Pohjoissaaren itärannikolla.
Rotorua ja Maorit: Rotoruan alueelta löytyy vulkaanisia luonnonihmeitä sekä Whakarewarewan kylä, jossa voi tutustua Maorien, Uuden-Seelannin alkuperäisasukkaiden, perinteisiin.
Te Papa -museo: Wellingtonissa sijaitseva Uuden-Seelannin kansallismuseo, josta löytyy taidetta, historiallista tietoa, interaktiivisia näyttelyitä ja paljon muuta. Museot ovat mielestäni erittäin kiehtovia ja opettavaisia, joten tänne haluaisin ehdottomasti tutustumaan!
Eteläsaari
Lake Tekapo: Itse järveä ei kuvassa valitettavasti näy, mutta alue kiinnostaa minua erityisen paljon syystä että se on erittäin suosittu tähtienkatselemispaikka. Myös järven rannalla sijaitseva Hyvän Paimenen kirkko vaikuttaa kiehtovalta.
Lake Pukaki: Käsittämättömän kaunis turkoosinsävyinen järvimaisema, jossa sielu lepää.
Länsirannikon sademetsät: Länsirannikolla on paljon nähtävää, muun muassa jäätiköitä, mutta minua kiinnostaisi päästä käymään myös sademetsässä.
Milford Sound: Henkeäsalpaavia vuonoja, vuoria ja vesiputouksia.
Queenstown: Queenstown on Uuden-Seelannin elämyskaupunki, huimapäiden paratiisi. Itse en ajatellut extreme-lajeja harrastaa, mutta olen kuullut paljon hyvää Queenstownin mahtavista maisemista ja ympäröivistä alueista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti