Suuria uutisia

"Enää ihme voi minut pelastaa."

Tarkalleen nämä olivat ensimmäiset sanani tänä keväänä psykologian pääsykokeen jälkeen. Olo oli tuolla hetkellä täysin tyhjä. Surullisena murehdin sitä miten monen kuukauden mittainen rankka urakka olikaan valunut ihan hukkaan.

Uudesta-Seelannista paluuni jälkeen olin kokenut pienimuotoisen ammatinvalintakriisin, minkä seurauksena olin (tapani mukaan) listannut minua kiinnostavien alojen plussia ja minuuksia, ja tullut siihen tulokseen, että psykologiassa yhdistyisivät parhaalla tavalla vahvuuteni, mielenkiinnonkohteeni sekä lupaavat ammattivaihtoehdot. Koko kevään luin ahkerasti, opettelin tilastomatematiikan kiemurat, pänttäsin artikkelikokoelmaa ja kehitin hassuja muistisääntöjä. Pääsykoepäivän aamuna oloni oli kumman rauhallinen, mutta kokeessa iski pieni paniikki, kun tilastomatematiikan tehtävät vaikuttivat kumman vaikeilta. Muut osiot tuntuivat menevät paremmin, mutta kokeen jälkeen olo oli hyvin pettynyt.

Pääsykokeen jälkeiset viikot yritinkin täyttää muilla ajatuksilla ja puuhilla; kuntoilin ahkerasti, luin kirjoja ja kokeilin uusia reseptejä, mutta kaiken aikaa takaraivossa kutkutti pieni jännitys tuloksista. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä kirjauduin Opintopolkuun kädet täristen ja sydän villisti tykyttäen, ja sormieni välistä kurkistin tuloksia. Ja tapahtui ihme: ensimmäisen valintani, Tampereen yliopiston psykologian tutkinto-ohjelman, kohdalla luki HYVÄKSYTTY.

Vaikka olen pari päivää ehtinyt tulosta sulatella, en oikein vieläkään käsitä sitä. Yli tuhannen hakijan joukosta minä olen yksi niistä 30 onnekkaasta, jotka valittiin opiskelemaan. Uskomatonta, että pääsen todella syventämään tietämystäni asioita joista olen kiinnostunut sekä tekemään tutkimuksia ja testejä, ja saan mahdollisuuden tavoitella unelmieni ammattia. Itselleen on välillä vaikea antaa tunnustusta, mutta nyt voin rehellisesti myöntää olevani erittäin ylpeä itsestäni. Hassua ajatella, miten vasta puoli vuotta sitten olin vielä ihan hukassa tulevaisuudensuunnitelmieni kanssa, ja nyt minulla on mieluinen opiskelupaikka, viehättävä pieni yksiö tiedossa ja kaikki ovet avoinna.

Halusin ajoittaa tämän ilouutisen ilmoittamisen juuri tähän päivään, sillä täytän tänään 20 vuotta. Elämäni kolmas vuosikymmen alkaa, ja odotan sitä toiveikkaana, rauhallisin mielin. Toivon että tulevat vuodet tarjoavat ihania ihmissuhteita, antoisia keskusteluja, kiehtovia harrastuksia, paljon uutta opittavaa, sekä mahdollisuuden kultivoida luonnettani ja taitojani. En miltei malta odottaa, mitä kaikkea mahtavaa tulevat vuodet tuovatkaan tullessaan!